Syntymäpäivä

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Vaikka pidän varsinaiset juhlat vasta myöhemmin, oli päivä varsin onnistunut. Sain etuuksia, yllätyksiä ja lahjoja vain siksi, että olen elänyt taas yhden vuoden täyteen. Täysistä vuosista palkitaan. Suurin kiitos erinomaisesta päivästä kuuluu puolisolleni, jonka ansiosta saatoin nauttia rauhassa kirpputorilla käymisestä ja syödä hyvin. Aamulla nousin itsestään ennen Tinttanaa, joka nukkui harvinaisen pitkään ja heräsi sitten hyväntuulisena. Sain banoffeen, kukkia ja lukuisia onnitteluviestejä, mutta ennen kaikkea sain puolisoltani Nespresso-koneen maidonvaahdottimineen kaikkineen. Hiiteen vaaleapaahtoinen suodatinkahvi ja valkoinen muovimasiina. En muista, milloin olisin viimeksi saanut sellaisen todellisen innostavan mahtavan yllätyksen. Edes syntymäpäivänä. Illalla teimme sushia ja pelasimme. Joskus syntymäpäivät onnistuvat olemaan onnistuneita.

Sain myös yhden onnittelukortin. Siis yhden. Ei sillä, että olisi pitänyt saada useampi. Tai että itse lähettelisin syntymäpäiväkortteja ensinkään. En tarkoita, että Sinun, henkilökohtaisesti minut tunteva lukijani olisi pitänyt lähettää korttia. Tämä on vain mielenkiintoista: mitä niille postikorteille on tapahtunut? Olenko jo liian vanha, että saisin useampaa korttia? Vai ovatko kortit liian vanhanaikaisia? Postitse lähetettävät kortit tietysti maksavat. Samoin tekstiviestit, mutta vähemmän. Sain kyllä muutamat onnittelut tekstiviesteinä. SE tuntui hassulta. Suurin osa ihmisistä onnittelee toisiaan facebook-seinällä, koska se on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Seuraavaksi luontevimmalta tuntuisi saada viesti jonkin yksityisen ilmaisviestisovelluksen kautta. Mutta vielä tuli muutama tekstiviestikin. Kiitos niistä.

Sain myös niin sanotusti kasvottomia onnitteluita. Eräs kauppaliike lähetti minulle kortin, jossa onniteltiin ja luvattiin lahjaksi kolmenkymmenen prosentin alennus yhdestä tuotteesta, jos ostaisin liikkeestä jotain noin viikon sisällä. Suorastaan herttaista.

Facebook puolestaan muisti minua keräämällä seinälleni sadelleet onnittelut helposti luettavaan nippuun. Olen otettu varsinkin sellaisten face-kavereideni onnitteluista, joiden kanssa en muulloin ole varsinaisesti minkäänlaisissa tekemisissä. Vaikka suhtaudun ilmiöön hieman kyynisesti, ilahdun kaikista muistamisista sinänsä. Yksittäisinä ne eivät ole some-etikettiin kuuluvaa tyhjänpäiväistä kohteliaisuutta vaan ihan oikeita arvokkaita viestejä siitä, että joku on ajatellut minua. Voi teitä, ihmiset! Olen itse tehnyt periaatteellisen linjan, etten kirjoita ihmisten seinille onnitteluja, vaikka kyseinen yhteisöpalvelu minua muiden syntymäpäivistä ahkerasti muistutteleekin. Voisin kyllä parantaa tapani. Voisin yrittää edes yhtenä vuonna muistaa kanssaihmisiä jollain tapaa sen kunniaksi, että he ovat onnistuneet elämään taas yhden täyden vuoden. Onhan se saavutus sinänsä.