perjantai 16. lokakuuta 2015

Syysloma

Kuluneella viikolla osassa maatamme on vietetty syyslomaa. Tai lähinnä kouluilla on ollut syysloma. Meidän taloudessamme kukaan ei tällä hetkellä opiskele tai työskentele sellaisessa oppilaitoksessa, jossa olisi syyslomaa, mutta kyllä se meidänkin elämäämme tunkeutuu.

Lapsena syysloma oli kivaa. En muista siitä paljoakaan, mutta luulen, että se oli kivaa. Paitsi että toisaalla asuvilla serkuillani oli loma aina eri aikaan, joten jos menimme sukuloimaan, täytyi päivä kuluttaa jotenkin aikuisten kanssa serkkujen koulusta pääsyä odotellen. Ollessani koko syyslukukauden töissä syysloma oli sen sijaan todellakin kyseenalaistamatta kivaa. Opettajan työn parhaista puolista kertovat vitsit kumpuavat täydestä todellisuudesta.

Monet käyttävät syysloman matkustamiseen. Meidän puistossammekin on näkynyt ulkopaikkakuntalaisia normaalia enemmän. Oudot naamat erottaa pian. Lähipuisto on meille kuin takapiha ja olen kiusallisen tietoinen aivan vieraidenkin ihmisten puistorytmeistä varsinkin aamuisin. Hetken keskustelun jälkeen selviää, kuka on vain hakemassa vaihtelua jostain lähialueelta ja kuka on mummolassa lomailemassa.

Syyslomalla päiväkodit muuttavat toimintaansa ja kerhot ja muskarit ovat kiinni. Kollega piti syyslomaa lapsensa kanssa, jottei vasta päiväkodin aloittanutta pientä tarvinnut totuttaa viikon ajaksi uuteen paikkaan. Se oli kivaa, koska sitten hekin olivat aamuisin puistossa seuranamme. Tajusimme jopa pitää yksityistä kahden äidin ja lapsen perhekahvilaa sen kiinni olevan tilalla. Puistoissa muskariaamut näkyvät tiettyjen lasten erilaisena puistoaikatauluna. Tällä viikolla toiminta oli tasaisempaa.

Mutta sitten on se ärsyttävä, raastava syysloma. En tosin käynyt tällä viikolla päivällä keskustassa toteamassa teinien toimettomuutta eli luovaa omaa aikaa. Sen sijaan kävimme tavalliseen tapaan uimassa läheisessä kylpylässä. Uimakoulu nimittäin ei pitänyt syyslomaa, vaikka olisi ehkä ollut syytä. Tajusin sen pukuhuoneessa, missä Tinttana törmäili paljaisiin takapuoliin ja hämmentyi tuijottelevien vähän-isompien-lasten keskellä. Pesuhuoneessa meteli ja ahtaus alkoi jo kiristää hermosäikeitäni ja altaaseen päästessämme olin kiitollinen ryhmällemme aidatusta omasta alueesta. Tinttanan stressitaso tosin nousi allasosastolla uinnin puolivälissä sen verran, ettei mikään ollut enää oikein kivaa. Poikkeuksellisesti vauvauinnin aikaan käytössä olleista poreista ja virtauksista huolimatta pääsimme kuitenkin pois altaasta saamatta kenenkään jalasta päähän.

Saunassa oli rauhallista, mutta sekään ei kaikille kelvannut. Eräs seniori-ikäinen naisihminen katsoi asialliseksi heittää kiukaalle vettä ämpärillä ilmeisesti ajaakseen turhat lapset pois lauteilta. Poistuttuamme tuttavani oli sitten kuullut avautumisen, joka selitti ehkä osan pysyvännäköiseen noita-akkairvistykseen vääntyneestä katseesta: naisparka oli ollut siinä uskossa, että kylpylöissä on kymmenen vuoden alaikäraja. Tähän verrattuna meidän uintimme oli luultavasti suorastaan nautinnollista, vaikka odotankin jo ensi viikon tavallista uintitorstaita.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Välikausi

Pohjoisissa (ja tietysti myös vastaavasti eteläisissä) maissa on erilaisia vuodenaikoja. On talvikausi, kesäkausi ja niiden välissä välikausi. Nyt on meneillään viimeksi mainittu. En tiedä, onko sadekausi-kuivakausi-maissa välikautta, jolloin ripsii vain hiljakseen ja välillä pilkahtelee aurinko. Ehkä onkin.

Välikaudella voi olla hyvinkin lämmin tai sitten osan päivästä ihan pakkasta. Silloin täytyy käyttää välikausivaatteita. Tai aikuiset käyttävät yleensä kuoritakkeja ja -housuja, tuulipukuja, kevyttoppaa, jokasäänkenkiä, shoftshell-takkeja ja kerrospukeutumista. Lapsilla on yksinkertaisempaa: he käyttävät välikausihaalaria, välikausitakkia, välikausikenkiä ja välikausirukkasia. Välikausihaalarin alle sopivat myös välihousut. Päähän laitetaan välikausihattu.

Tämä on jo toinen kirjoitukseni lasten vaatteista lyhyellä aikaa. Ei, blogini ei ole muuttunut pelkästään mamma-avautumiseksi enkä aio alkaa ladata tänne kuvia lapseni garderobista. Mutta pienten lasten vanhempien elämässä välikausi tarkoittaa sitä, että joka päivä täytyy miettiä uudelleen, mitä pukea lapselle ja miten pysyä itse lämpimänä ilman, että tulee hiki, jos kuitenkin täytyy vähän juosta pallon - tai lapsen - perässä. Ja siinä on ilmiötä kerrakseen.

Välikausi on sikäli mielenkiintoinen käsite, että sen käyttöä voisi kernaasti laajentaa. Välikaudella olosuhteet heittelehtivät. Välikausi on siirtymistä yhdenlaisesta olotilasta toiseen, mikä vaatii muokkautumista. Välikaudella valmistaudutaan siihen toiseen kauteen ja jätetään hyvästit sille edelliselle.

Monet ihmiset pitävät jossain vaiheessa elämäänsä kokonaisia välivuosia, joiden aikana yritetään selvittää, mitä haluaa jatkossa tehdä. Usein selviää vähintään se, mitä ei missään nimessä halua tehdä. Samalla eletään usein heittelehtivissä olosuhteissa: välivuodet täyttyvät pätkätöistä, matkustelusta, irtosuhteista, säästämisestä, tuhlaamisesta, pohdiskelusta ja irrottelusta.

Nuorten aikuisten vaatevalmistajat saavat minun puolestani vapaasti jatkaa aloittamaani ajatusketjua ja alkaa hyödyntää välikausitermistöä markkinoinnissa. Jään odottamaan huokeita, muutaman kuukauden tiukkaa käyttöä kestäviä välivuosikenkiä, jotka ovat niin mukavat, että niissä jaksaa paistaa kokonaisen työvuoron hampurilaisia, mutta näyttävät samalla siltä, että niissä tekee mieli lähteä tutustumaan aasialaisen miljoonakaupungin yöhön. Ja erityisesti haluaisin nähdä lanseerattavan välivuosihaalarin.