"Ja sit me tanssittais koko yö
Me juotas Roomassa grappaa tähtien alla
Ja me tiedettäs kyllä et se taika ei kestä
Mut vaikka ois onni vain laina
Niin meil olis aina Rooma"
laulaa Edu Kettunen. Tämä ei ymmärtääkseni avautunut Puolisolleni, jolle Rooma oli työmatkakohde ja kolmas reissu lyhyellä aikajänteellä, mutta seuraavan kerran aion olla mukana. Tällä kertaa olin kotona Tinttanan kanssa.
Viimeinen keskinäinen neljän päivän rutistus alkoi mukavasti retkellä Mummin kirjastoon, missä Tinttana ravasi onnessaan hyllyjen välejä huudellen "hyppy, hyppy, hyppy!". Hän pitää kirjastoista. Seuraava päivä oli tavanomainen toiminta-torstai: aamulla muskariin ja iltapäivällä uimaan. Ja sitten se iski.
Torstai-iltana oloni oli sikäli hutera ja kylmäjäinen, että varustauduin yötä vasten särkylääkkeellä. Aamulla totesin olevani flunssassa, joka oli tehnyt tuloaan koko viikon. No, eihän siinä. Semmoista se on näin talvella. P*kle. Päiväunilta heräsinkin sitten vatsa nurinpäin ja soitin Mummin hätiin, kun totesin liukuvani kohti toimintakyvyttömyyttä ainoana toiveenani onnistua oksentamaan. Toiveeni täyttyi vasta kesken Tinttanan nukkumaanmenosänkyynpalauttelun.
Vatsatautini oli nopea ja vaikka lauantai olikin taistelua, saatoin todeta olevani jo toipumisvaiheessa. Tinttana herätti ajamalla säiliöautolla pitkin naamaani ja kömpi sitten viereen. Sain tehtyä nälkähermoja kiristelevälle tahtoikäiselle lapselle aamupuuron ja join itse laimennettua mustaherukkamehua, joka ei pysynyt sisällä. Mummi vei energiaansa pakahtuvan Tinttanan ulos, keitti mustikkapuuroa ja pelasti meidät taas kerran. Kun Puolisoni alkuillasta palasi kotiin, uskaltauduin jo maistamaan pienen palan ruisleipää.
Minulla on ollut puhdasoppinen vatsatauti viimeksi ehkä ala-asteikäisenä. Eikä pahinta nytkään ollut pahoinvointi vaan päänsärky. Lähin vertauskuva ololle oli kuin olisin osallistunut samana päivänä sekä sitseille että rakseille.
Tänään on sunnuntai. Ulkona on pitkästä aikaa kaksi plusastetta, lumi sulaa, linnut laulavat ja ihana ydinperheeni meni keskenään kauppaan. Imeskelin yhden tuliais- m&m's:n eikä tunnu edes pahalta. Seuraava, joka täällä on lähdössä matkalle, olen minä. Silloin on kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti