Kenkärokki

Siis kuinka paljon enemmän ulkovaatteita kolmella ihmisellä voi olla kuin kahdella? Jos se kolmas on vielä ihan hobitti? Paitsi hobitit eivät käytä kenkiä. Tinttana kyllä käyttää. Ja monenlaisia.

Syksyä on nyt kestänyt selkeästi ehkä kuukauden. Koska kesä oli kylmä ja sateinen, syksyvaatteet eivät merkittävästi eroa kesävaatteista. Paitsi että ostin sitten ne kurahousut. Ja kurarukkaset. Ja syksyllä pitää olla myös välikausirukkaset, kypärämyssy ja paksumpia pipoja, joita kesällä ei tarvinnut. Ja kintaat. Ja siistit kintaat, jotka eivät ole koko ajan hiekassa. Syksyllä sen kesälläkin toimivan välikausihaalarin alle puetaan villahaalari. Tai fleecetakki. Kesäkumppareihin ei mahdu enää syksyllä villasukkaa, joten tarvitaan myös lämpimämmät kumisaappaat.

Ja sitten pitää alkaa valmistautua talveen, millä en nyt viittaa siihen, että kylmäsäilytystilat täytyy haalia täyteen ruokaa. Kohta alkaa olla se aika vuodesta, että minä tahansa pahaa aavistamattomana aamuna saattaakin olla valkoista. Tai ainakin jäätävän kylmä. Talvi yllättää autoilijat, mutta se ei saa päästä yllättämään lapsiperhettä, koska ulos on pakko mennä ja siellä on pakko olla asianmukaiset varusteet. Myös vanhemmilla, mikä onkin se huolestuttavin kohta.

Talvella pitää olla talvikengät. Ja rymytalvikengät. Talvella pitää olla pipo. Sellainen nollakelin kevyt pipo, mikä on ollut kenties käytössä jo syksyllä. Sitten on se pakkassään pipo ja tosi kovan pakkasen talvihattu, jossa tulee aina kuitenkin hiki. Hattujen muodosta ja käyttötavasta riippuen täytyy olla taas kypärämyssy alle tai kauluri. Ja sitten ne rukkaset. Paksut pakkasrukkaset ja sitten niitä kintaita, joita voi kasata rapakelillä kurarukkasten alle. Koska edellä mainituilla täytyy voida kaivella kiviä maasta, niin täytyy olla siistit käsineet kaupungille. En tosin tiedä, mikä on lumiajan vastine kivien kaivelulle sorasta, mutta olen varma, että sellaisia on. Toppatakki ja -housut odottavat pesua ja toppahaalari on postissa tulossa. Näitäkin voi joutua hankkimaan vielä toiset kappaleet talvesta riippuen.

Sitten pitäisi vielä keksiä, että mihinkäs ne uudet kaapit sijoitetaan.

KVG

Puolisoni on jo jonkin aikaa yrittänyt korjata polkupyöräni rengasta. Tai siis asentaa siihen uutta osaa rikkoutuneen tilalle. Pyöräntarpeeni ei ole ollut kovin akuutti, joten tilanne on seisonut useita viikkoja, kun periaatteessa oikeat osat eivät vain istu paikoilleen. Äsken hän kuitenkin sai (toivottavasti) käänteentekevän ajatuksen: katson, löytyykö internetistä ohjeita! Hämmentävää, ettei se aikaisemmin tullut mieleen - yleensähän mikä tahansa homma aloitetaan näin.

Eilen nostaessamme tämän syksyn perunasatoa muistelin ensimmäistä palstaviljelyvuottamme. Emme olleet ennen juuri kasvimaita hoitaneet, mutta innostus viljelyyn nousi talvella ja aloitimme huolellisen valmistautumisen käymällä kirjastossa ja selaamalla tieto- ja keskustelupalstoja netissä. Olemmehan Puolisoni kanssa saaneet akateemisen koulutuksen ja olemme tiedonhaun ammattilaisia. Ensimmäisen syksyn sato oli kaikkien vuosien paras ja älykäs viljelysuunnitelmamme sisälsi kasvien sijoitelun lomittain niin, että ne torjuivat toistensa tuholaisia ja tukivat toistensa kasvua. 

Internet auttaa myös pienemmissä jokapäiväisissä toimissa. Jos aion tehdä ruokaa, jonka laittamisessa ei ole vielä rutiinia, aloitan vertailemalla ohjeita internetissä. Jos taas haluan leipoa jotain uutta, katson, millaisia ajatuksia Kinuskikissalla on tarjota. Ihmisten on täytynyt syödä todella yksipuolisesti ja tylsästi ennen internetiä.

Joitain vuosia sitten saimme kotiin kokonaisen kalan, joka täytyi perata. Selviydyimme Puolisoni kanssa hommasta tyydyttävästi peruskoulupohjalta, mutta sittemmin harmittelin, että olisi kannattanut ensin etsiä aiheesta vaikka video ja lukea ainakin muutamia erilaisia vinkkejä, miten säästää keittötä turhalta likaantumiselta. Videot ovat joskus hirvittävän käteviä. Siskoni opetteli virkkaamaan netistä löytyvien videoiden avulla ja tässä on tulos:

Ystävättäreni puoliso taas etsii netistä ohjeita, joiden avulla korjaa autoaan. Ei ole montaakaan asiaa, joiden tekemisessä internet ei osaisi auttaa. Onneksi joku keksi keksiä älypuhelimen! Muuten olisimme edelleen sidottuja koteihimme, kirjastoihin tai nettikahviloihin, joissa selaisimme ohjeita ja keskusteluja valtavilla pöytäkoneilla. Minullakin on ollut älypuhelin nyt parisen vuotta. Sitä ennen elämän on täytynyt olla todella hankalaa. Miten aiemmat sukupolvet ovat pystyneet selviytymään?

Vaikka eihän siitä NIIN kauan ole. Muistan vielä säännölliset puhelut Siskoltani ensimmäisinä vuosina, kun hän oli muuttanut pois kotoa. "Kysy Äidiltä, missä lämpötilassa asia x pitää paistaa." "Äiti, pitääkö keitto y siivilöidä?" "Tiedätkö, mitä asia z tarkoittaa?" Samoihin aikoihin Äiti opetti minut kolmannen kerran neulomaan. Äiti onnistui siinä, mihin peruskoulu ei pystynyt.

Ensimmäisenä palstakesänämme minulla ei vielä ollut älypuhelinta. Onneksi Äiti pelasti porkkanasatomme näyttämällä kädestäpitäen, mitkä pienistä kasvinaluista olivat porkkanoita ja mitkä rikkaruohoja.

Lika

Eilen oli tarkoitus siivota. Perheemme yksimielisellä päätöksellä siivousta siirrettiin kuitenkin päivällä, koska arvelimme, että tänään jaksattaisi paremmin.

Tänään on tarkoitus siivota. Olen aloittanut petaamalla sängyt, nostamalla kuvia pyykkejä kaappiin ja pyyhkimällä keittiön pöydän. Tai sitten en ole aloittanut, koska näitä asioita teen kaikkina muinakin päivinä. Olen kyllä ajatellut, että voisin ottaa vessasta rätin ja pyyhkiä pölyjä. Pöly on tavallaan likaa.

Siivouksen tarkoitus on poistaa likaa. Lika on pölyä, pinnoille kuivunutta ruokaa, hiekkaa, hiuksia, ihmisistä ja eläimistä irronnutta hilsettä, kuollutta ihoa. Myös kakka on likaa, mutta se pyritään siivoamaan mahdollisimman tarkasti pois heti, kun sitä jonnekin ilmaantuu.

Lika on ällöttävää. Se tekee elämästä epämiellyttävää. Kun on likaista, ei tee mieli kävellä avojaloin - tosin näin syksyllä sitä pitää yleensä muutenkin sukkia. Mutta mitä ällöttävää on hiekassa? Miksi kuivunut ruoka on epämiellyttävää? Syönhän minä joskus näkkileipääkin. Eikö pöly ole kankaista irronnutta pienen pientä hiukkasta? Tai aivan hienoksi ja pehmeäksi jauhautunutta kiveä? Mitä ällöttävää on kivessä? Tai hiuksissa? Pitäisikö minun siivouspäivänä leikata samalla kaikki hiukset pois, niin olisi siistimpää?

En pidä pölystä, koska se menee henkeen ja alkaa ahdistaa. Ja hiekka kutittaa inhottavasti, jos sitä on varpaiden välissä. Joskus Tinttana syö kiviä eteisen lattialta. Ja muruja keittiön lattialta.

Tinttana tulee kohta Puolisoni kanssa sisälle. Sitten aloitamme siivoamisen. Mutta ensin häsläämme kiireesti, ettei kumisaappaista, haalareista ja rukkasista leviäisi kuraa sisälle. Vaikka kurakin on oikeasti vain märkää hiekkaa. Joskus Tinttanalla on hiekkaa hiuksissa. Silloin pitää mennä suihkuun. Se on hauskaa.