Kahvi

Tinttana heräsi tänään viideltä. Puolisoni teki voitavansa aamun viivyttämiseksi, mutta jos uni on loppu, niin se on loppu. Puoli kuudelta luovutin ja hain vierailevan tähden sänkyymme. Hetken aikaa tämä jaksoi kuluttaa aikaansa leppoisasti aamutissillä pötkötellen, mutta ennen kuutta olimme ylhäällä. Sen jälkeen minua on väsyttänyt.

Kun päiväunet lähestyivät täyttä kahta tuntia ja minua väsytti edelleen, päätin, että nyt on se päivä, jota varten olen vältellyt jatkuvaa kofeiinin käyttöä koko ikäni. Olen pitänyt huolta, etten juo kahvia monena päivänä peräkkäin ja pidän useiden päivien taukoja välillä. Olen juonut kahvia aamulla vain äärimmäisissä poikkeustilanteissa, kuten matkoilla ja jätän yleensä santsikupin ottamatta. Muita kofeiinituotteita pyrin käyttämään niin ikään vain satunnaisesti aamuteetä lukuun ottamatta. Nyt olen pitänyt taukoa siinäkin. Kun ei käytä piristettä jatkuvasti, jo melko pienellä määrällä on toivottu vaikutus. Erityisen hyödyllistä tämä oli raskausaikana, kun saatoin tarvittaessa auttaa itseäni jaksamaan pidemmälle iltaan muiden mukana selvästi suositusten mukaisissa kofeiinimäärissä pysyen.

Kanssaihmiset suhtautuvat yleensä hieman kummastellen aikuiseen, joka ei juo kahvia. Limonadin tai mehun juominen kahvipöydässä on kaikkein epäkypsintä. Vakavasti otettava aikuinen voi kyllä juoda teetä, se on ymmärrettävää, mutta mehulasin kanssa sitä on todella outo ja epäkypsä. Lähipiirissäni on joskus myös ihmetelty, miksi välttelen niin tietoisesti kofeiiniriippuvuutta. Syy siihen on sellaisisssa päivissä kuin tänään.

Ensimmäisen kerran elämässäni keitin itselleni - ja vain itselleni kahvia oikealla kahvinkeittimellä. En sentään puolisoni hienolla masiinalla, vaan sillä valkoisella halvalla suodatinkeittimellä, joka pistää rumana yksityiskohtana silmään keittiötasollamme. Pyyhin pölyisenä ja kahviroiskeisena käyttämättä lojuneen keittimen ja asettelin osat paikoilleen. Löysin kaapista avatun pussillisen Kulta Katriinaa. Hetkinen - kuka meille on sellaista ostanut? En tiedä suodatinkahveista juuri mitään, mutta ei meillä ennen ole mitään vaaleapaahtoista Kulta Katriinaa ollut.

Olen lapsemme syntymän jälkeen keittänyt muutamia kertoja kahvia äidilleni ja muille kylässä käyjille silloin, kun puolisoni ei ole kotona, joten tiedän suunnilleen, miten vesi ja purut pitää suhteuttaa. Lopputulos oli tästä huolimatta pahan hajuista ja tylsän makuista. Liekö syy sitten keittäjässä, puruissa vai keittäjän tottumuksessa vastajauhettuihin papuihin, Rancilioon ja henkilökohtaiseen baristaan. Lisäämällä tarpeeksi maitoa, melkein mikä tahansa kuitenin menettelee.

Niin tai näin, juon nyt kupillista kahvia Mymmeli-mukista ja kuvittelen, että se piristää ja nostaa mielialaa. Ainakin on jotenkin aikuisempi ja jännittävä olo.

Tätä kirjoittaessani Tinttana on herännyt, koska uskon kuulleeni kahden kirjan putoavan lattialle. Ja nyt lähti soittorasia soimaan. Kun mitään kutsuhuutoja ei ole kuulunut, taidan juoda kahvini loppuun ennen kuin menen katsomaan.