Vauvan hoitoon on tarjolla lukuisa määrä erilaisia apuvälineitä. Meille kertyi talven mittaan kolme erilaista niistintä ja kaikilla toimenpide on yhtä vastenmielinen ja hankala. Äitiyspakkauksen tylppäkärkiset vauvan kynsisakset sen sijaan ovat ihan toimivat - jos vauva suostuu yhteistyöhön tai nukkuu. Näin ensimmäisen vuoden lähestyessä loppuaan tämäkin toimenpide suoritetaan yleensä kahden aikuisen ja erilaisten viihdytyslelujen ja -laulujen voimin. Itkuhälytin oli varsin kätevä muutamia kertoja, kun vauva nukkui talvella ulkona, mutta sen tuutulaulutoimintaa käytettiin lähinnä huvituksena hereillä ollessa. Vauvat ovat kuitenkin sikäli outoja tyyppejä, että varmaan joku siihenkin pimputukseen rauhoittuu.
Olemme selvinneet erinomaisesti varsin vähäisellä määrällä vauva-apuvälineistöä. Meillä ei ole hajuja sisällään pitävää vaipparoskista, koska osittain käytössä olevat kertakäyttövaipat voi laittaa myös tavalliseen roskakoriin, joka tyhjennetään kuitenkin säännöllisesti. Pottaharjoittelu on sujunut mukavasti, vaikka potta on tylsän yksivärinen eikä edes soi. Ehkä taika on siinä, että lapsi laitetaan potalle istumaan, jolloin tämä ei itse näe suurinta osaa kapistuksesta ja silloin, kun potan sisältöä katsellaan, siellä on jotain aivan muuta kuin Nalle Puh. Hetken aikaa mehustelin mielessäni ajatuksella lambadaa soittavan potan cooliudesta, mutta toistaiseksi olemme tyytyneet laulamaan itse.
Emme ole tarvinneet vauvan pään ympärille laitettavaa hiustenpesusuojaa, koska a) vauvallamme on tukkaa varsin maltillisesti, b) vauvan hiuksia on aika harvoin syytä pestä pesuaineella kuitenkaan ja c) vauvamme pitää vedessä läträämisestä ja suihkuttelusta. Kylpiessä olemme pidelleet aina vauvasta kiinni, joten kylpytuen tarvetta ei ole ollut.
Tänään kuulin puistossa ensilusikasta, jossa on urat, joihin jää helposti ruokaa, jota vauva voi sitten imeskellä ja saada ruoan makua suuhunsa. En tiedä, mihin lusikalla varsinaisesti pyritään, mutta se mainittiin keskusteltaessa ongelmista saada vauva syömään muutakin kuin maitoa. Ensimmäisenä tulisi mieleen korvata lusikka antamalla vauvan suuhun ruokaa, jota voi maistella, mutta en oikeastaan tiedä aiheesta mitään (meillä haasteena ei ollut se, miten saada ruoka sisään vaan miten estää sitä tulemasta takaisin ulos). Lusikka lienee sukua verkkopusseille tai reikätuteille eli taste teasereille, joiden läpi voi imeskellä esimerkiksi hedelmiä ilman, että oikeastaan syö niitä.
Olen kuitenkin lopulta hieman pettynyt vauvavälinetarjontaan. Missään en ole törmännyt aikuisen sormisuojaan, jota voisi käyttää silloin, kun vauvan suusta täytyy kaivaa ei-syötäviä pienkappaleita kuten kiviä. Tämä vanhemmalle kivulias toimenpide tuntuu olevan ainakin Tinttanalle hauska leikki, jonka aikana voi virnistellen kokeilla, kuinka kovaa osaa purra hampaat yhteen. Tosin tämä kuviteltu sormisuojakin jäisi verraten pian tarpeettomaksi lapsen kasvaessa, niin että ehkä vain jatkan hokeman "ei suuhun" toistelua ja luotan väistämättömään kehitykseen. Ja olen tyytyväinen jokaisesta turhakkeesta*, jota emme ole hankkineet.
*yhden turhake voi toki olla toiselle vuoden paras hankinta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti