Minulla oli eilen yhdessä Tinttanan kanssa erinomaisen hyvät syntymäpäiväjuhlat. Lapsi oppi kävelemään ja meni tyytyväisenä nukkumaan Mummun ja Vaarin kanssa. Aamulla löysin vessasta uuden nuken istumasta potalla. Itse vietin jo hämärtyvää kesäiltaa miellyttävässä seurassa kuunsiltaa katsellen. Uin järvessä kahden vuoden tauon jälkeen ja valvoin myöhempään kuin varmaan vuoteen.
En ole mielestäni vielä varsinaisesti vanha. Suurin osa ihmisistä lienee minua iäkkäämpiä. Mutta voi hyvänen aika tätä touhua silti. Rockvuodet on nyt eletty ja kyllähän sen jo huomaa. En ole enää yhdeksäntoista.
Aamulla Puolisoni olisi antanut minun nukkua pitkään, että jaksan juhlia illalla. Heräsin seitsemältä. Järvivesi oli kylmää. Ensimmäisellä kerralla oli työn takana päästä kokonaan veteen ylipäätään. Tähän asti olen heinäkuussa sukeltanut suoraan järveen riippumatta alkukesän säistä. Kävin koko illan aikana saunassa vain kerran. Monta tuntia miellyttävä puilla lämpiävä rantasauna käytössä ja kävin siellä kerran, koska tuntui liian työläältä mennä useammin. Tulin sentään kotiin viimeisten joukossa lähempänä aamukolmea kuin -kahta -- ja heräsin aamulla ennen seitsemää, vaikka olisin voinut nukkua.
Olen liikkunut kyseiseltä saunalta kotiin vuosien mittaan monet kerrat. Pyöräillyt ja kävellyt kesäyössä. Kerran olen jopa matkustanut tarakalla kitara sylissä. Mutta kuten ystäväni kanssa yöllä totesimme: vanhuus ei tule yksin, se tulee taksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti