Siellä se Tinttana nyt nukkua tuhuttaa omassa huoneessaan Solmu kainalossa. Kun sänky saatiin siirrettyä uudelle paikalleen, olisi siellä pitänyt saada häärätä koko loppu päivä. Aamua varten käden ulottuvilla on virallisesti kaksi soittorasiaa ja muutama kirja. Ennen pitkää selvinnee, jäikö hoitopöydälle tai kirjahyllyyn jotain muuta, mikä on ulottuvilla, vaikkei ehkä tarvitsisi olla.
Omaan huoneeseen muuton lisäksi pesäeroa pikkuvauvailuun otettiin tänään altaassa: Tinttana hyppäsi ensimmäisen kerran itse veteen ja seisoi jalat pohjassa ilman, että kukaan piteli kiinni. Näennäisesti pieniä asioita, mutta ovat täyttäneet meidän päivämme aivan pullolleen.
Tinttana ei ollut ainoa, joka sai tänään oman huoneen. Istun tässä kirjoittamassa nukkumaanmenoajan jälkeen oman pöytäni ääressä omassa makuuhuoneessamme ihan avoimesti ja verhot auki. Melkein vuoden olen hissutellut iltaisin nukkumaan pimeään huoneeseen ja nukahtanut kuunnellen pienten kylkien kääntelyä ja satunnaisia önötyksiä. Kun muutimme tänne, makuuhuone möbleerattiin siitä lähtökohdasta, että yhdessä nurkassa on valtava hoitopöytä ja toisessa pinnasänky. Nyt ihmettelemme puolisoni kanssa, mitä tällä kaikella tilalla tehdään. Minä ainakin haluan yöpöydän! Siinä voisi pitää lamppua, puhelinta ja nenäliinaa.
Vaikka onhan tämä makkari nyt vähän autio. Jotenkin tyhjä. Seinät ovat isot ja tasaiset. Ulkoa tuleva valo tuntuu tungettelevalta tähän aikaan illasta. Saakohan täällä nukuttua? Auttaako, jos lukee ensin kirjaa sängyssä? En ole lukenut kirjaa sängyssä illalla viime kevään jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti