Solmu

Lapsena minun oli vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi Tenavat-sarjakuvan Eppu kuljettaa aina rättiä mukanaan. Mikä ihmeen unirätti? Miksi kukaan haluaisi nukkua kankaanpalan kanssa saati sitten nuhjata sitä muuten? Minulla oli pehmoeläimiä, joiden kanssa saattoi tehdä oikeasti asioita; niiden kanssa voi jutella ja niille voi pitää koulua. Niillä oli keksinäinen hierarkia ja perhesuhteita ja nimet. Siksi niistä oli myös lohtua ja niiden kanssa oli hyvä nukkua.

Kun vauva alkaa ensimmäisen puolen vuoden aikana pikkuhiljaa kiintyä siirtymäobjektiin, on sellaisia hyvä olla vähintään kaksi tarjolla. Kun toinen on unohtunut jonnekin, hukassa tai pesussa, niin toinen on aina hoitamassa tehtävää. Tinttanan sängyssä on melkein alusta asti nukkunut Kissa ja myöhemmin mukaan tuli myös Disko-Lisko. Kun aloimme opetella itsenäistä omaan sänkyyn nukahtamista, annoin viereen punaisen harson, josta tehtiin iso solmu, niin ettei vauva vahingossa kietoudu siihen ikävästi tai jää jumiin harso naamalla.

Aika pian oli selvää, että Solmu on ehdoton ykkönen. Solmua voi syödä ja halata, siihen voi pyyhkiä kyyneliä ja räkää. Päivisin Solmu ehti kuivua ja illalla se oli taas käyttövalmis ja mukava. Solmulle kehittyi äkkiä ominaistuoksu (siis haju), jonka pohjana oli käyttöönoton yhteydessä luotu äidin ja maidon vieno aromi. Koska vauvat ovat herkkiä tuoksuille, ei siirtymäobjekteja kannata pestä turhaan. Herttaista.

Nyt Tinttana on nuhjannut Solmua yli puoli vuotta joka yö. Ja aika monta kuukautta joka päivä. Solmu on mukana matkoilla ja päiväunilla. Viime aikoina Solmun on täytynyt päästä mukaan myös vaipanvaihtoon, potalle, pukemaan, lattialle kaikkiin huoneisiin ja ruokapöytään. Tänään söimme aamupalaa kaikki kolme yhdessä - Puolisoni nukkui. Solmu ei ulkoile. Joku raja sentään.

Itseasiassa Solmu ei ole enää edes solmussa. Se on jatkuvasti niin kuolassa, että on parempi pitää sitä auki ja levittää kuivumaan aina, kun silmä välttää. 

Tänään laitoin Solmun taas pitkästä aikaa pesukoneeseen. Seurauksena päiväunille nukahtaminen vaati varttitunnin valitusta ja pyöriskelyä. Kissa parka näytti saavan kyytiä, vaikkei se voi mitään sille, ettei ole solmu. Pyörityksessä mukana olivat myös Disko-Lisko, Hylje, Päiväunipeitto ja nuken harso. Nyt Tinttana on lopulta saanut unesta kiinni vieroitusoireidensa keskellä. Ja pesukone kuuluu lopettaneen, niin että menen viemään Solmun kuivumaan, jotta se on illalla taas valmis nuhjattavaksi. Älkääkä huoliko, Hyvät Lukijat, se ominaistuoksu (siis haju) on sikäli tiukassa, ettei se pesussa mihinkään katoa.

Lisää aiheesta voi lukea Leslie Patricellin teoksesta Riepu. Löytyy ainakin Kortepohjan kirjastosta silloin, kun ei ole meillä lainassa.