Nukahtaminen

Olen kuullut, että joidenkin ihmisten on vaikeaa nukahtaa. Sen täytyy olla aivan hirveää. Itse en juurikaan aiheesta ymmärrä, mutta tunnen myötätuntoa ja kunnioitusta. Kunnioitusta siksi, että minun on hyvin vaikeaa kuvitella, kuinka itse pystyisin edes elämään pidemmän päälle sellaisen vaivan kanssa - tai ainakaan elämään ja toimimaan millään tavalla rationaalisesti. Olen myös kuullut, että joidenkin lasten on vaikeaa nukahtaa. Tämänkin täytyy olla kaikille asianosaisille hirvittävä tilanne ja olen suuresti kiitollinen, että kokemukseni asiasta on hyvin vähäistä.

Minulle nukkuminen on aina ollut helppoa ja uni on keskeinen osa elämääni. Ilman sitä minusta tulee yleensä tilanteesta riippuen joko inhottava räyhänhenki tai järjetön rasitusapina. Pyrin välttämään kumpaakin. Keskimäärin nukkuminen on parasta heti keinumisen jälkeen. Nukahdan yleensä niin, että menen sänkyyn pitkälleni, sammutan valot ja suljen suuni. Nukkuessa elän toista elämääni. Luon maailmoja, ihmisiä ja tilanteita. Käyn sotia, työskentelen mielenkiintoisissa olosuhteissa, kohtaan erilaisia ihmissuhteita, kärsin valinnanvaikeudesta valtavissa myymälöissä ja matkustan ajassa ja paikassa. Yritän parhaani mukaan pitää tämän toisen elämän erossa primäärielämästäni, mutta joskus se on haastavaa.

Ylpeydekseni olen saanut huomata, että lapseni on perinyt tai oppinut taidon nauttia nukkumisesta ja nukkumaan menemisestä ainakin jossain määrin. Viime aikoina nukkumaanmenosta on tullut jokapäiväinen leikki. Tinttana tapaa mennä lattialle, sohvalle tai sänkyyn pötkölleen, missä hän joko peittelee itse itsensä tai pyytää peittoa. Peittopyyntöä seuraa usein pyyntö lukea Tiitiäisen satupuuta. Muskarissa on nyt pari kertaa laulettu kaikkien tuntemaa leikkiä Karhu nukkuu. Kun muut lapset eilen peittelivät lelunallet huiveilla, Tinttana meni piirin keskelle pitkälleen ja peitteli nallen lisäksi itsensä. Myös puistossa voi ottaa pieniä lepohetkiä ja heittää pitkäkseen kulloinkin mieleiseksi koettuun paikkaan tai talvisaikaan pulkkaan. 

Tinttanalla on myös monenlaisia nukahtamisstrategioita. Äsken kävin peittelemässä hänet päiväunille ja totesin tänään käytetyn Tukahduta isesi uneen -strategiaa; sen sijaan, että antaisi kehon rentoutua peiton lämpimään, voi peiton kääriä pään ympärille niin, että keho voi nauttia huoneilman raikkaudesta, mutta pää estyy saamasta turhia ärsykkeitä. Tämä nukahtamistapa on yksi keskeinen syy siihen, että minä tai puolisoni käymme tarkistamassa Tinttanan nukkumistavan aina nukahtamisen jälkeen ja tekemässä tarvittavat korjaukset pidempää unta ajatellen.

Joskus pienempänä Tinttanakin käytti monille vauvoille jossain vaiheessa tavallista Huuda itsesi uneen -strategiaa, mutta tyypillisempi hänelle oli kevytversio: Parkaise itsesei uneen. Tässä nukahtamistyypissä ei tarvitse huutaa suoraa huutoa kauaa, vaan voi mökeltää sängyssä ja alkaa parkua vasta juuri ennen nukahtamishetkeä. Yleensä nukahtamisparkaisu hiljenee ikään kuin kesken. Nyt isompana tästä on kehittynyt Pälpätä itsesi uneen -strategia, jossa nukahtaja höpöttää mitä tahansa osaamiaan sanoja tai sanan osia, kunnes vain hiljenee. Samalla voi luoda itselleen mielekkäitä mielikuvia, hokemalla esimerkiksi "kakkuu, nam nam nam, kakkuu, nam nam nam" tai "mummii uimaa, mummii uimaa".

Toiminnallisempia menetelmiä ovat pinna- tai matkasängyssä toimiva Vedä rundia kunnes nukahdat -strategia ja laidattomaan sänkyyn sopiva Juokse pois kunnes nukahdat -strategia. Ensimmäisessä riekutaan ympäri sänkyä kunnes vauhti loppuu kesken ja uni ottaa vallan satunnaisessa asennossa satunnaisessa kohtaa sänkyä. Tähän liittyy sängyn tyhjentämistä kaikesta irtonaisesta, jolloin tarvitaan avustusta tärkeiden esineiden, kuten Harson saamisessa takaisin sänkyyn. Jälkimmäinen puolestaan työllistää avustajaa enemmän, koska siinä nukahtaja nousee pidemmin tai lyhyemmin väliajoin pois sänygstä ja pyrkii tyypillisesti ulos huoneesta. Avustaja paluttaa nukahtajan sänkyyn ja samaa toistetaan, kunnes päämäärä saavutetaan. Tämän jälkeen nukkuja saatta löytyä sängystä esimerkiksi poikittain vatsaltaan jalat reunan yli heitettyinä, jos uni on tullut kesken uuden sängystä poistumisen.

Näin keskellä aurinkoista arki-iltapäivää haluan toivottaa kaikille yleisesti kauniita unia, perhosia ja pörriäisiä, kuten Siskollani oli joskus tapana sanoa minulle yläsängystä (muistan kerran vastanneeni, että kauniita unia, perhosia ja roskapönttöjä, mutta en tarkoittanut tätä loukkaukseksi vaan ihan vain monipuolistamaan univalikoimaa). Yllä mainittuja strategioita saa vapaasti kopioida ja kokeilla, mutta en anna takuita toimivuudesta ainkaan isoilla ihmisillä.