Meillä juodaan maitoa. Paljon. Minä juon maitoa, Puolisoni juo maitoa, Tinttana juo maitoa ja Tinttanan kaikki leluotukset juovat mielikuvitusmaitoa tuttipullosta. Otuksia lukuunottamatta juomme maitomme yleensä lasista. Pienestä Aino Aalto -lasista, isosta kartio-lasista, halvasta tuoppilasista tai Siskon vanhasta jalkalasista. Juomme maitoa kahvikupista, murokulhosta tai teemukista. Maitoa on ruoassa, aamupuurossa, rieskassa ja smoothiessa. Juomme maitoa ruoan kanssa, välipalalla, lenkin jälkeen ja rusinoiden kera. Maito on aina lopussa, muttei koskaan pilalla.
Haaveilen sellaisesta vedehapotuslaitetyyppisestä maitokoneesta, jolla voisi tehdä maitoa itse kotona. Toistaiseksi sellaista kutsutaan lehmäksi eikä meillä ole tällä hetkellä - tai ikinä - tilaa lehmälle. Näin ollen ostamme maitomme kaupasta. Kannamme maitoa kotiin niin paljon reppuun tai kassiin mahtuu aina, kun olemme kaupassa. Usein käymme kaupassa vain pelkän maidon takia, kuten tänäaamuna. Ja toissailtana. Ostamme maitoa kaikista kaupoista, joita lähellä on. Ja niistä kaikista ostamme eri maitoja.
Kun minä olin pieni, oli olemassa sinistä maitoa ja punaista maitoa. Meillä juotiin sinistä, mutta mummolassa punaista. Ja siinä koko tarina. Nyt ostamme säännöllisesti ainakin kolmea erilaista maitoa, joihin ei ole laskettu ruoanlaitossa tai erilaisissa tilaisuuksissa välillä käytettäviä kevytmaitoja, punaisia maitoja, uht-maitoja, ykkösmaitoja ja laktoosittomia maitoja. Keskisuurista ketjumarketeista ostamme ketjujen omia maitomerkkejä, koska ne ovat edullisimpia kotimaisia maitoja olematta epäilyttäviä "maitojuomia". Nämä litran purkit toimivat myös toistaiseksi perinteisen pahvipurkin tavoin ilman ärsyttäviä korkkeja. Monelle liikuntarjoitteiselle kierrekorkit ovat varmasti hyvin tervetulleita, mutta itse en niistä pidä - meillä auotaan ja suljetaan maitopurkkia koko ajan ja taitellaan jatkuvasti tyhjiä pahvinkeräykseen, jolloin korkki on vain tiellä.
Tinttana noteeraa aina, mitä maitoa kulloinkin on pöydässä. Toisen ketjuliikkeen maitopurkista täytyy lukea erilaiset merkinnät ja logot osoitetussa tahdissa. Toisen purkin kyljessä taas on maitokoira "hau hau". Yritän aina näyttää sitä puolta purkista, jossa on selvä piirretty lehmä, mutta koira on kiinnostavampi. Ehkä siksi, että se on hyvin kiehtovasti kuvattu. Niin kiehtovasti, ettei sitä jokainen koiraksi tunnistakaan.
Pieni lähikauppamme on jostain syystä poistanut ketjumaidon valikoimastaan, joten sieltä ostamme korkillisia jättiläispurkkeja perinteiseltä kotimaiselta tuottajalta. Nämä möhkömaidot ovat Tinttanan mielestä tyttömaitoa, koska purkin kyljessä tyttö syöttää lehmää. Ja sieltähän se sitten löytyi lähisukulaisten luota kyläillessä: poikamaito. Purkin kyljessä poika joi maitoa lasista ja näin saatiin tämäkin sukupuolikysymys jonkinlaiseen heteronormatiiviseen tasapainoon.
Että kiitos vain kaikille, joilla on kotona tilaa niille lehmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti