Asfaltti

Lähdin eilen tavalliseen tapaani lenkille puoli kahdeksalta illalla. Päivä oli ollut aurinkoinen - tosin itsehän istuskelin tämän ajan keittiössä lukemassa ja odottamassa, josko lapseni suvaitsisi herätä, että pääsisimme ulos vielä, kun on valoisaa. Aurinko oli sulattanut huomattavan osan tien pinnasta ja loppu oli illalla uudelleen jäätynyttä loskaa. Sellaista, joka ratisee jalkojen alla tyydyttäväsi. Sulanut tien pinta ei ole sama kuin kuivunut ja siksi paljastunut asfaltti oli paikoin petollisen liukas. Mutta yhtä kaikki asfaltti oli jälleen tullut esiin!

Asfaltin saapuminen on kaupungissa ensimmäisiä kevään merkkejä. Keskustassa asfalttia voi tietysti tavata ympäri vuoden, mutta tässä kaupungissa sellainen keskusta-alue on huomattavan pieni ja täällä lähiössä jopa kaukainen. Asfaltti tarkoittaa lämpeneviä päiviä ja keveneviä kenkiä. Muistan sen tunteen, kun olen ala-asteikäisenä kävellyt sulaneelle asfaltille keväällä ensi kerran lenkkareissa. Minun koulumatkallani asfaltti paljastui aina ensin alikulkutunnelin keskivaiheilla -- ja sitten luonnollisesti aurinkoisissa mäissä niin kuin kaikkialla muuallakin. Tästä tunnemuistosta saan kiinni joka kevät ja olen myös vaalinut sitä erityisesti jokaisen vuoden näitä päiviä varten.

En ollut opiskellut montaakaan vuotta kaupungissa, kun otin ensi kerran osaa kirjamessuihin, jotka ovat taas ajankohtaiset viikonloppuna. En muista, mistä messuilla keskusteltiin tai mitä teoksia lähti mukaani, mutta muistan kevyet kevätkenkäni, jotka olivat ensi kertaa talven jälkeen jalassa. Muistan parkkipaikan valtavat lätäköt ja sohjokasat ja muistan, miten minun täytyi valita askeleni ennen kuin pääsin sisälle messuhalliin, missä kenkävalintani oli juuri oikea. Jonakin seuraavista vuosista ajoin kirjamessuille polkupyörällä hame päällä. Rantaraitin tuuli jääti nilkkoja, mutta kevätkengät olivat uudet ja ne huusivat päästä ulos. Näissä samoissa kengissä juhlin myöhemmin omat hääni - puolivahingossa toki, kun en vain tullut vaihtaneeksi varsinaisiin juhlakenkiin.

Tänä aamuna avoimelle asfaltille satoi uutta lunta. Mutta se oli kevyttä kevätlunta, joka ei enää kykene takertumaan kiinni vaan katoaa väistämättä päivän aikana. Maasta hohkava kylmä on alkanut haihtua. Se kylmä yrittää tarttua jalkoihin, joita ei suojaa paksu talvikenkä, mutta elävä ihminen on lämmin ja kevyt kevätkylmä joka päivä voimattomampi.