KVG

Puolisoni on jo jonkin aikaa yrittänyt korjata polkupyöräni rengasta. Tai siis asentaa siihen uutta osaa rikkoutuneen tilalle. Pyöräntarpeeni ei ole ollut kovin akuutti, joten tilanne on seisonut useita viikkoja, kun periaatteessa oikeat osat eivät vain istu paikoilleen. Äsken hän kuitenkin sai (toivottavasti) käänteentekevän ajatuksen: katson, löytyykö internetistä ohjeita! Hämmentävää, ettei se aikaisemmin tullut mieleen - yleensähän mikä tahansa homma aloitetaan näin.

Eilen nostaessamme tämän syksyn perunasatoa muistelin ensimmäistä palstaviljelyvuottamme. Emme olleet ennen juuri kasvimaita hoitaneet, mutta innostus viljelyyn nousi talvella ja aloitimme huolellisen valmistautumisen käymällä kirjastossa ja selaamalla tieto- ja keskustelupalstoja netissä. Olemmehan Puolisoni kanssa saaneet akateemisen koulutuksen ja olemme tiedonhaun ammattilaisia. Ensimmäisen syksyn sato oli kaikkien vuosien paras ja älykäs viljelysuunnitelmamme sisälsi kasvien sijoitelun lomittain niin, että ne torjuivat toistensa tuholaisia ja tukivat toistensa kasvua. 

Internet auttaa myös pienemmissä jokapäiväisissä toimissa. Jos aion tehdä ruokaa, jonka laittamisessa ei ole vielä rutiinia, aloitan vertailemalla ohjeita internetissä. Jos taas haluan leipoa jotain uutta, katson, millaisia ajatuksia Kinuskikissalla on tarjota. Ihmisten on täytynyt syödä todella yksipuolisesti ja tylsästi ennen internetiä.

Joitain vuosia sitten saimme kotiin kokonaisen kalan, joka täytyi perata. Selviydyimme Puolisoni kanssa hommasta tyydyttävästi peruskoulupohjalta, mutta sittemmin harmittelin, että olisi kannattanut ensin etsiä aiheesta vaikka video ja lukea ainakin muutamia erilaisia vinkkejä, miten säästää keittötä turhalta likaantumiselta. Videot ovat joskus hirvittävän käteviä. Siskoni opetteli virkkaamaan netistä löytyvien videoiden avulla ja tässä on tulos:

Ystävättäreni puoliso taas etsii netistä ohjeita, joiden avulla korjaa autoaan. Ei ole montaakaan asiaa, joiden tekemisessä internet ei osaisi auttaa. Onneksi joku keksi keksiä älypuhelimen! Muuten olisimme edelleen sidottuja koteihimme, kirjastoihin tai nettikahviloihin, joissa selaisimme ohjeita ja keskusteluja valtavilla pöytäkoneilla. Minullakin on ollut älypuhelin nyt parisen vuotta. Sitä ennen elämän on täytynyt olla todella hankalaa. Miten aiemmat sukupolvet ovat pystyneet selviytymään?

Vaikka eihän siitä NIIN kauan ole. Muistan vielä säännölliset puhelut Siskoltani ensimmäisinä vuosina, kun hän oli muuttanut pois kotoa. "Kysy Äidiltä, missä lämpötilassa asia x pitää paistaa." "Äiti, pitääkö keitto y siivilöidä?" "Tiedätkö, mitä asia z tarkoittaa?" Samoihin aikoihin Äiti opetti minut kolmannen kerran neulomaan. Äiti onnistui siinä, mihin peruskoulu ei pystynyt.

Ensimmäisenä palstakesänämme minulla ei vielä ollut älypuhelinta. Onneksi Äiti pelasti porkkanasatomme näyttämällä kädestäpitäen, mitkä pienistä kasvinaluista olivat porkkanoita ja mitkä rikkaruohoja.