Kaikesta ei kuitenkaan tule koskaan kokonaista, kuten mainitusta lapasen alusta, jonka lanka palautui kerälle kuin säikähtäyt siili ikään. On parempi hyväksyä tämä tosiasia ja purkaa tekele kuin hautoa sitä loputtomiin korissa, kaapissa ja pöydän perällä tuntien riittämättömyyttä siitä, että lapanen on kesken eikä lankakaan ehkä riitä. Se ei ole epäonnistumista, se on elämänhallintaa. Ja elämänhallinta on nyt muotia.
Edellisessä kirjoituksessani avauduin Tinttanan sanojen keskeneräisyydestä. Mutta koska lapseni on niin tavattoman älykäs, taitava, kaunis ja huumorintajuinen, hän on alkanut päästellä suustaan loppuun lausuttuja sanoja, kuten "hattu" ja "huppu" juuri ennen kuin äidin arvailukapasiteetti ehti kulua loppuun. Myös yhdellä Tinttanan lukuisista tädeistä on nyt kokonainen nimi! Tämä yli kaksinkertaistaa aktiivisten kokonaisten vähintään kaksitavuisten sanojen varaston, johon kuului tähän asti "pupu" ja "häppi" (eli hyppy, jota voi huudella mm. varoitukseksi ennen kuin syöksyy ihmisten päälle sohvalla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti