Iltasoitto vaeltelee alas Harjun rinteitä ja hellii rauhallista kesäkaupunkia. Jossain kaukana Rumpuhipit jatkavat rentoutunutta rytmittelyään ja lokit kaartelevat Jyväsjärven päällä. Puistossa sihahtaa tölkki ja mölkkykalikka kalahtaa palikoihin, jotka kaatuvat ääneti pehmeälle nurmikolle.
Keskustassa leijui kesäinen rauha. Tai sitten aika kultaa muistot. Lähiössä on joka tapauksessa toisin.
Keväällä linnut aloittavat pesinnän. Siis vesilinnut: kauniit joutsenet ja merestä muistuttavat lokit. Järkyttävä raakunta täyttää lähirannat ja herää kysymys, miten kukaan jaksaa asua yhtään lähempänä vesialueita. Sitten tulevat käet ja alkavat kukkua. Noin neljän kukunnan ajan voi ilahtua juhannuksen tuoreesta vehreydestä, mutta sitten se koko ajan jatkuva epätoivoinen "kukkuu kukkuu kukkuu" alkaa ärsyttää. No, muutaman viikon jälkeen kuuluu enää "kuu kuu kuu". Pienemmät siivekkäät aloittavat oman konserttinsa. Paarmojen pörinä on korville huomattavasti miellyttävämpää kuin itikoiden ininä, joka on pihalla alati läsnä. Hiekkalaatikon vieressä on pensaita, joten jokaista hiekkakakkua kohden voi laskea puolenkymmentä paukamaa.
Kesä on ulkoremonttien sesonkiaikaa. Meille ei onneksi kuulunut lähityömaan paalutus. Saatamme seurata perustustöiden edistymistä vain kauppareissuilla ohikulkiessamme. Mutta koska parvekkeita pitää huoltaa, kiertää pärisevä pikkunosturi kolmea taloa kuin kissa kuumaa puuroa pysähtyäkseen aina välillä raapimaan tai hiomaan koneellisesti betonia. Jos nosturi hiljenee, niin ruohonleikkuri aloittaa. Kaikkien lähipihojen ruohoja ei tietenkään voi leikata samassa rytmissä vaan ne täytyy leikata vuorotellen ikään kuin alueella olisi vain yksi leikkuri. Tämä ei tietenkään yllä kerrostalolähiössä ollenkaan samalle tasolle kuin omakotitalotaajamassa. Luojan kiitos. Ja roska-auto tuo toki joskus vaihtelua pärinän laatuun. Viimekesäiset takametsän mopoilijat ovat tänä vuonna hivelleet korvia poissaolollaan. Ehkä kuskit ovat saavuttaneet täysi-ikäisyyden.
Mielenkiintoisimpia ovat lentävät hurisijat. Silloin täytyy tähyillä ylös ja yrittää päätellä, mikä kone siellä viipottaa. Olen tänä kesänä yrittänyt oppia tunnistamaan hornetin potkurikoneesta. Ralliviikonlopun ajan saattoi tietysti bongailla perinteisesti helikoptereita, joiden taloa täristäviä ylilentoja ei voi olla huomaamatta.
Lopulta pärinä on kuitenkin vähemmän hermoja raastavaa kuin ikkunan alla tuntitolkulla kestävä zumba tai kesäteatterin musikaalin harjoitukset. Niitä ei ole täällä lähiössä kuulunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti