Ikkunaremontti

Ikkunaremontti on taloyhtiöremonteista ehkä se helpoin ja mukavin - jos ei lasketa sellaisia yleisten tilojen korjauksia, kuten saunatilojen kunnostus tai julkisivun maalaus. Ikkunaremontti kestää yhden huoneiston kohdalla yhden päivän. Lasku on kohtuullinen, mutta hyöty ja ilo jokapäiväisiä. 

Ikkunaremontin odottaminen alkoi kolme vuotta sitten ensimmäisenä talvena, jonka asuimme tässä asunnossa. Toisen makuuhuoneen ikkunaan ilmestyi kovilla pakkasilla sisäpuolelle ainakin senttiä paksu jääkerros, joka suli päivittäin valuttaen vettä pitkin alapuolista seinää. Niin ne ikkunat kuulema olivat tehneet jo -70-luvulla, mutta koska olemme syntyneet vasta -80-luvulla, emme täysin ymmrätäneet, miten kyseinen seikka asiaa paransi. Lisäksi ilma oli aamuisin nukkumahuoneessa niin paksua, että ensimmäinen toimi aamulla oli ränkätä tuuletusikkuna auki, että pystyi vetämään henkeä. Nukumme aina huoneen ovi auki. 

Viime talvena ikkunaremontti varmistui alkavaksi tänä kesänä. Mahtavaa! En varmasti pese enää vanhoja ikkunoita keväällä! Laitetaan lumitähdet liimalla kiinni! Siinähän kantavat ne ulos tähtineen päivineen! 

No siis lumitähdet pesin ihan itse pois, kun ruoho alkoi vihertää. Remontti alkoi elokuussa. Eipähän häikäissyt pahasti se vähäinen kesäaurinko, kun ikkunat olivat niin paksussa töhnässä, että hyvä, kun seinästä erotti. Mutta pysyin tiukkana enkä pessyt. 

Ensimmäinen remonttiaamu: astumme Tinttanan kanssa ulos ja pihassa touhuaa vihreä nosturi sekä rekka ja lukuisia oranssiasuisia remonttiukkoja. Minusta nosturi oli hieno ja touhu jännää. Tinttanasta nosturi oli maailman pelottavin ja rekka melkein mahdoton ohittaa - no ei vähiten siksi, että se oli poikittain kulkureitillämme. Muutaman päivän pelkäsimme joka kerta ulos mennessä, onko vihreä "nostokurki" pihalla. Pelko meni pian ohi. Sitten nosturi tuli meidän talomme kohdalle. 

Tätä ennen piti tyhjentää parveke, jolle uudet ikkunat nostettaisiin. Olin ollut kaukaa viisas. Eli siis laiska ja kiireinen. Kukat olivat kompaktisti vain neljässä astiassa, plus herneet yhdessä laatikossa. Jo aiemmin olin siivonnut ruukku- ja multasäkkivarastoa ja pidättäytynyt hankkimasta lisää. Siirrettäväski jäi siis kasvien lisäksi vain kaksi tuolia, kaksi pöytää, jakkara, tarvikelaatikko, matto, kolme multasäkkiä, kaksi koriste-esinettä ja kolme kasaa epämääräisiä ruukkuja ja aluslautasia. Suurimman osan kamasta kannoimme pyykkituvan parvekkeelle muutaman muun naapurin tapaan. 

Sitten se odotettu päivä koitti! Siirsimme kaikki tavarat pois ikkunaseiniltä avaten melkein pari metriä leveät työvyöhykkeet ja kulkuväylät. Meillähän näitä neliöitä suhteessa tavaraan riittää! Hehe. No ei riitä. Vuorasimme kaiken, mitä jaksoimme suojamuovilla. Tinttana väänsi itkua, kun koti meni pakettiin. Samana päivänä ilmestyivät uudet kumisaappaat ja se oli jo liikaa pienelle konkreettiskonservatiiville. Illalla suru oli suuri. Tinttana vaati vanhoja ikkunoita takaisin, uudet olivat ihan tyhmät ja huonot. Koska uudet olivat oikeasti ihanat, kestimme Puolisoni kanssa kuin Hyvät Vanhemmat konsanaan. 

Pari päivää odoteltiin muun talon valmistumista. Ukkoja ja tavaroita kulki käytävässä edestakaisin, mutta täytyy kyllä sanoa, että oikein mukavia ja hyväntuulisia ukkoja. Kotia riisuttiin paketista pikkuhiljaa ja huonekaluja siirreltiin paikalleen. Sitten tuli listojen laittopäivä ja siirsimme huonekalut taas irti ikkuseinistä. 

Ulkona rämisi ja paukkui edelleen, piha oli täynnä lasinsiruja - tai siltä se avojalkaisen pikkulapsen vanhemmasta ainakin vaikutti - ja ulos ei nähnyt oikein mitään kaiken pölyn läpi, mutta siinä ne nyt olivat. Tuuletusikkunoiden ja parvekkeen oven aukominen ja sulkeminen oli suorastaan viihdyttävää. 

Imuroimme ja pesimme lattioita, siirtelimme huonekaluja paikalleen ja katselimme valkoisia karmeja. Aloimme käydä töissä ja hoidossa normaalisti ja meillä oli melko toimiva keittiö, kaksi makuuhuonetta ja iso kodinhoitohuone. Tosin ilman verhoja, mattoja ja näköalaa. 

Nyt kaksi viikkoa remontin jälkeen Puolisoni - jolle olen asiasta pohjattoman kiitollinen - keksimä ikkunanpesijä kävi kohtuullista rahasummaa vastaan päästämässä meidät harmaudesta. Aamulla siirreltiin huonekaluja jo rutiinilla. Nyt illalla kolmessa ikkunassa neljästä on verhot ja kolmessa huoneessa neljästä matot. Olohuone alkaa muistuttaa pikkuhiljaa olohuonetta. Tinttana on hyväksynyt tilanteen ja iloitsee uusista -70-luvun rimpsureunaisista perintöverhoista.

Ulkona vain on niin kylmä, ettei tuuletusikkunoita ja parvekkeenovea enää auota huvikseen. Niin ollen totesin, että on aivan sama laittaa keittiöön yhdellä kertaa se punainen joulukappa. Vaihdan sen sitten pääsiäisenä kevyempään. Hah! Ehdin aloittaa joulun odotuksen ennen kuin kukaan ehti mainostaa asiaa markkinamielessä! Johan tässä on kohta syyskuu.