Kuten vuosi sittenkin, myös eilen oli syntymäpäiväni. Nyt vain täytin yhden vuoden enemmän. Viimevuotinen syntymäpäivä näyttää olleen suorastaan fanfaarinen tämänvuotiseen verrattuna, mutta sattuihin syntymäpäiväni tällä kertaa jälleen juhannuksen jälkeiselle sunnuntaille (kuten myös silloin, kun saavutin täysi-ikäisyyden), mikä saa melkein unohtamaan koko asian. Mutta voin sentään muistaa sen, että pääsimme vihdoin ajamaan uudella laatikkopyörällä Viitaniemeen syömään jäätelöä ja läträämään järvessä. Jäätelöt kulkivat kylmälaukussa, jonka vihdoin sain aamulla hankituksi. Ehkä ensi vuonna on taas jännempää.
Tein vuosi sitten kirjoituksessani jonkinasteisen lupauksen yrittää muistaa kanssaihmisten syntymäpäiviä paremmin kuin ennen. Edes vähän. Face-onnittelun verran. Ja kyllä olenkin onnitellut! Ja samalla unohtanut monta hyvääkin ystävää. Eniten harmittaa, että ohitin Serkkujeni kolmikymmenvuotissyntymäpäivät aivan tyystin asiaa tajuamatta ennen kuin myöhemmin.
Mutta parahimmat Te, joiden merkkipäiviä en noteerannut mitenkään, olen todennäköisesti ajatellut teitä joinain muina päivinä. Ehkä muistan teidä ensi kerralla. Tai ehkä en. Paria ystävää lukuunottamatta toivotankin kaikille tänään oikein hyvää syntymättömyyspäivää! Niistä koostuu kuitenkin suurin osa elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti