Ensimmäinen 33/3-kuukausi on ohi puolivälin ja työpäiviäkin on takana jo melkein pari viikkoa. Helteet loppuivat - vihdoinkin - ja pikkuhiljaa siirrytään ihmiselle optimaaliseen alkusyksyn ilmanalaan. Vaatekaappiin jättämistäni noin 33:sta vaatteesta ainakin kolmannes on käyttämättä - puoletkin olisi toistaiseksi riittänyt hyvin. Noin 33, koska en ole tarkistuslaskenut tilannetta kuunvaihteen pyykin palauduttua kaappiin tai syrjään. Aika monta meni ylähyllylle syrjään helteiden hellittämisen myötä.
Lämpötilan ja sään vaihtelut ovatkin ehkä eniten vaatekaapin kokoa haastava tekijä näillä leveyksillä. Nyt on helppo aika meneillään: uskoakseni 33 vaatetta tulee tarpeeseen talvikaudella, vaikka nyt onkin väljää. Toisaalta nyt lämpöaallon hellitettyä ei tule enää hikoiltua joka päivä koko vaatekertaa pyykkiin.
Ennen kaikkea vaate-elämä on ollut kuluneen elokuun ajan helppoa ja huoletonta. Kaapista löytyy aina sopivaa päällepantavaa, kun ylimääräiset kasat eivät ole tukahduttamassa näkymää. Ei tarvitse hylätä montaa epäsopivaa vaihtoehtoa, kun on pakko valita pienemmästä valikoimasta. Ja näitä samoja vaatteita olisin lopulta käyttänyt luultavasti joka tapauksessa. Ero on siinä, että kaapin ollessa täynnä, poden ajoittain huonoa omatuntoa käyttämättömistä vaatteista, jotka joudun kuitenkin päivittäin kohtaamaan. Nyt matkalaukkuun ja ylähyllylle tungettuina ne antavat rauhaa; poissa silmistä, poissa mielestä. Ajan mittaan selvinnee, mitkä saavat palata ja mitkä karkotetaan ikiajoiksi.
Oman vaatevalikoiman rajoittaminen antaa myös ikään kuin luvan käyttää samoja vaatteita useammin. Työssä, jossa ollaan jatkuvasti toisten katseiden alla, tulee kiinnitettyä jonkin verran huomiota ulkonäköön. Jostain syntyy perusasetus, joka patistaa muuttamaan jotain ulkonäössä joka päivä - helpoiten tämä käy vaihtamalla vaatteita. Tähän on melko helppo ratkaisu: joka toisen päivän vaihto! Tätä mystisesti kumpuavaa vaihtelun tarvetta voi huijata käyttämällä esimerkiksi kahta asua vuoropäivinä. Tällöin ei tarvitse mennä töihin samoissa kamoissa kuin eilen, mutta ei tarvitse myöskään kierrättää viittä eri asukokonaisuutta. Ja tietysti vaihteluksi riittää esim. pelkän puseron vaihtaminen. Viime talvena harjoittelin jo villapaitojen kanssa: sama neule taisi mennä viikonkin vain korviksia vaihtelemalla. Tämä kyllä vaati jo hieman mielen lujuutta...
Samoin päätös olla kertakaikkiaan ostamatta mitään vaatteita enää loppuvuonna on ohjannut mielenkiintoa ja ajankulutusta pois mahdollisista ostoharkinnoista ja verkkokauppojen selailuista. Lasten vaatekaappien läpi käyminen kauden vaihtumisen merkeissä osoitti, etteivät hekään nyt tosiaan tarvitse _yhtään_mitään_. Koska siinä missä omien vaatteiden hankkiminen on ajoittain hyvinkin piinallista ja työlästä, on lapsille ostaminen hauskaa ja tyydyttävää. Kenkäostoksille tosin joudutaan syksyn mittaan, mutta se on taas melko tarkkarajaista ja tarvelähtöistä.
Mistään totaalisesta verkkokauppavieroituksesta ei toki ole kyse, vaikka vaatteiden lisäksi pannassa ovat myös kankaat ja langat: tarratilaus on pitkästä aikaa tulossa!
