Planetaarinen vaatehaaste osa 2

Ensimmäinen 33/3-kuukausi on ohi puolivälin ja työpäiviäkin on takana jo melkein pari viikkoa. Helteet loppuivat - vihdoinkin - ja pikkuhiljaa siirrytään ihmiselle optimaaliseen alkusyksyn ilmanalaan. Vaatekaappiin jättämistäni noin 33:sta vaatteesta ainakin kolmannes on käyttämättä - puoletkin olisi toistaiseksi riittänyt hyvin. Noin 33, koska en ole tarkistuslaskenut tilannetta kuunvaihteen pyykin palauduttua kaappiin tai syrjään. Aika monta meni ylähyllylle syrjään helteiden hellittämisen myötä. 

Lämpötilan ja sään vaihtelut ovatkin ehkä eniten vaatekaapin kokoa haastava tekijä näillä leveyksillä. Nyt on helppo aika meneillään: uskoakseni 33 vaatetta tulee tarpeeseen talvikaudella, vaikka nyt onkin väljää. Toisaalta nyt lämpöaallon hellitettyä ei tule enää hikoiltua joka päivä koko vaatekertaa pyykkiin. 

Ennen kaikkea vaate-elämä on ollut kuluneen elokuun ajan helppoa ja huoletonta. Kaapista löytyy aina sopivaa päällepantavaa, kun ylimääräiset kasat eivät ole tukahduttamassa näkymää. Ei tarvitse hylätä montaa epäsopivaa vaihtoehtoa, kun on pakko valita pienemmästä valikoimasta. Ja näitä samoja vaatteita olisin lopulta käyttänyt luultavasti joka tapauksessa. Ero on siinä, että kaapin ollessa täynnä, poden ajoittain huonoa omatuntoa käyttämättömistä vaatteista, jotka joudun kuitenkin päivittäin kohtaamaan. Nyt matkalaukkuun ja ylähyllylle tungettuina ne antavat rauhaa; poissa silmistä, poissa mielestä. Ajan mittaan selvinnee, mitkä saavat palata ja mitkä karkotetaan ikiajoiksi. 

Oman vaatevalikoiman rajoittaminen antaa myös ikään kuin luvan käyttää samoja vaatteita useammin. Työssä, jossa ollaan jatkuvasti toisten katseiden alla, tulee kiinnitettyä jonkin verran huomiota ulkonäköön. Jostain syntyy perusasetus, joka patistaa muuttamaan jotain ulkonäössä joka päivä - helpoiten tämä käy vaihtamalla vaatteita. Tähän on melko helppo ratkaisu: joka toisen päivän vaihto! Tätä mystisesti kumpuavaa vaihtelun tarvetta voi huijata käyttämällä esimerkiksi kahta asua vuoropäivinä. Tällöin ei tarvitse mennä töihin samoissa kamoissa kuin eilen, mutta ei tarvitse myöskään kierrättää viittä eri asukokonaisuutta. Ja tietysti vaihteluksi riittää esim. pelkän puseron vaihtaminen. Viime talvena harjoittelin jo villapaitojen kanssa: sama neule taisi mennä viikonkin vain korviksia vaihtelemalla. Tämä kyllä vaati jo hieman mielen lujuutta...

Samoin päätös olla kertakaikkiaan ostamatta mitään vaatteita enää loppuvuonna on ohjannut mielenkiintoa ja ajankulutusta pois mahdollisista ostoharkinnoista ja verkkokauppojen selailuista. Lasten vaatekaappien läpi käyminen kauden vaihtumisen merkeissä osoitti, etteivät hekään nyt tosiaan tarvitse _yhtään_mitään_. Koska siinä missä omien vaatteiden hankkiminen on ajoittain hyvinkin piinallista ja työlästä, on lapsille ostaminen hauskaa ja tyydyttävää. Kenkäostoksille tosin joudutaan syksyn mittaan, mutta se on taas melko tarkkarajaista ja tarvelähtöistä. 

Mistään totaalisesta verkkokauppavieroituksesta ei toki ole kyse, vaikka vaatteiden lisäksi pannassa ovat myös kankaat ja langat: tarratilaus on pitkästä aikaa tulossa! 

Planetaarinen vaatehaaste osa 1

Luin sosiaalisessa mediassa Kollegani päivityksen. En ole ainoa, joka on kuluttanut kesälomaansa kirjojen parissa: Kollega oli lukenut Sissi Penttilän ja Aku Varamäen teoksen Planetaarinen vaatekaappi ja suositteli sitä kaikille. Olin toki aiemminkin noteerannut kirjan, mutta jättänyt perehtymättä epäilyksessä, että kyse olisi taas yhdestä syyllistävästä olet-huono-ihminen-maailma-tuhoutuu-opuksesta. Kollegan kehut herättivät mielenkiinnon ja pian saatoin todeta olleeni väärässä (missä ei sinänsä ole mitään uutta). Vaikka pidän itseäni melko tekstiilitietoisena, onnistui teos herättelemään uudesta näkökulmasta. Ja muistuttelemaan vanhoista totuuksista.

Eilen ollessani noin puolivälissä kirjaa, kurkin sivuja eteenpäin ja osuin käytännön vinkit -osioon. Näin tulin tietoiseksi 333-haasteesta (tai projekti 333:sta). Nopealla verkkohaulla käy selväksi, että haasteen voin toteuttaa monella tapaa. Siinä voi myös epäonnistua tekemällä itselleen liian tiukat raamit. Keskeistä on kuitenkin tulla tietoisemmaksi omista vaatteistaan ja niiden käytöstä, helpottaa elämää ja karsia turhaa. Tämä kaikki kuuluu vaatekaapin planetarisoimiseen eli pyrkimiseen kohti kestävämpää vaatearkea ja kulutusta. 

Vielä samana iltana tyhjensin vaatekaappini ja aloitin lajittelun. Pääjuoni on valita 33 vaatetta tai pukinetta, joita käyttää seuraavien kolmen kuukauden ajan. Koska tavoite ei ole hankaloittaa elämää vaan päin vastoin, jätetään alusvaatteet ja sukat pois laskuista. Kestävän arjen ei tarvitse olla haisevaa arkea. Kolmen kuukauden päästä voi sitten valita uudestaan 33 vaatetta, jolloin on mahdollista sopeutua vuodenaikojen vaihteluun ja hyödyntää havaintojaan. Laadin omaan projektiini seuraavanlaisia reunaehtoja:

1. Alusvaatteet ja sukat pitää sisällään myös sukkahousut. 
2. Kohtuullista määrää urheiluvaatteita ei lasketa mukaan. Tarkoitus ei ole nostaa sali- ja lenkkikynnystä yhtään enempää.
3. Yöasuja ei lasketa mukaan. En ole ostanut yhtään uutta yöpukinetta ainakaan kymmeneen vuoteen. Muutaman olen ommellut itselleni, mutta nekin possupusseissa tulleista ylijäämäkankaista. Yöasuni ovat erittäin planetaarisia - ja kauhtuneita ja osin suorastaan repaleisia.
4. Jos teen itselleni vaatteen, sitä ei lasketa sen hetkiseen kiintiöön. Tämän vuoden aikana en joka tapauksessa osta enää tekstiilimateriaaleja (myös ostovaatekiintiö on jo täynnä). Parhaassa tapauksessa inspiroidun oikeasti tekemään ne muutaman puseron, jotka oli tarkoitus ommella kesälomalla. 
5. Ulkovaatteet ja asusteet lasketaan kiintiöön, mutta kenkiä ei. Hankin kenkiä varsin maltillisesti ja arvostan suurestin tilanteen ja sään mukaisia jalkineita, joten valmiiksi rajallinen valikoima pysyy.

Näillä ehdoilla 33 vaatetta on varsin runsaasti! Koska alkamassa on elokuu ja hellekesä on edelleen päällä, helpotan aloitusta lyhentämällä ensimmäisen periodin kahteen kuukauteen. Syys-lokakuun vaihteessa on järkevä ajankohta päivittää valinnat seuraaviksi kolmeksi kuukaudeksi. 

Onnistumisen yksi edellytys on, että ylimääräiset vaatteet siirtää pois käyttövaatteiden kaapista. Puolisoni kaivoikin minulle tänään matkalaukun, johon sivuun laitettavat vaatteet voisi sulloa. Jättisuuren matkalaukkuni, joka on tarkoitettu palvelemaan lentomatkoilla lähes koko perheen tarpeita. Eihän se tietenkään riittänyt. Villapaidat vievät niin paljon tilaa, että työnsin yhden vaatepinon kaapin ylähyllylle. Levätköön siellä rauhassa. 

Ensimmäiset kymmenen vaatetta oli hyvin helppo valita. Seuraavatkin kymmenen tulivat aika luontevasti. Ulkovaatteisiin käytin viisi paikkaa: kaksi erilaista villakangasviittaa (siskon vanha siistimpi ja keväällä Varustelekasta hankittu luhka), lyhyt alkusyksyn takki (entisen työkaverin anopin vanha), Varustelekan monikäyttöinen välikausiparka ja samaisen liikkeen ohuempi merinovillahuivi. Loppujen suhteen oli vähän arpapeliä - varsinkin, kun en muistanut ihan varmaksi, mitä tärkeyksiä on pyykissä. Pidätän itselleni oikeuden tehdä vielä jokin muutos, jos olen tehnyt pyykin suhteen virhearvioita.

Kun muutimme ja sain nykyisen uuden vaatekaappini kohta viitisen vuotta sitten, laitoin sinne vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti käytän. Olen myös tänä aikana kuratoinut kaappia useammankin kerran. Ja silti se pursui pitkään käyttämättömänä olleita t-paitoja ja hutihousuja. 

Nyt kaappi on ihana! Suurin osa käyttövaatteista on henkareissa ja lisäksi yhdellä hyllyllä on muutama vaate tilavasti viikattuina. Huomenna on elokuun ensimmäinen päivä.