Appelsiini

Joulu lähestyy. Sen tietää siitä, että kaupasta alkaa taas pitkän odotuksen jälkeen saada hyviä appelsiineja edulliseen hintaan. Mehukkaita, makeita, helposti käsiteltäviä hedelmiä, joita ei tarvitse puristaa mehuksi siksi, että ne on mahdotonta kuoria siististi. Kaukaa etelästä Suomeen rahdattua valoa. Kuin syötäviä kynttilöitä pimeyden ja kotimaisten juuresten sesongin keskellä.

Appelsiini ei ole kiireisen ihmisen hedelmä. Kiireinen ihminen syö banaania. Kuorii nopeasti, syö siististi, saa energiaa ja heittää kuoret yhtenä nippuna pois. Appelsiinin kuoriminen on sen sijaan kuin meditaatiota. Ensin tehdään oikeanlaiset viillot ja sitten raaputetaan valkoinen nöyhtä pois. Tämä on tyydyttävää yleensä vain oikeanlaisella hiukan rosoisteräisellä hedelmäveitsellä. Lopuksi lohkot voi erotella toisistaan, jolloin niiden välistä saa lopun ylimääräisen valkoisen pois. Vaihtoehtoisesti hedelmälihan voi syödä suoraan puolikkaasta ja poistaa nöyhtää samalla aina palan vaihtuessa.

Tiedostava Henkilö on tässä vaiheessa jo ehtinyt miettiä, syönkö reilun kaupan appelsiineja, luomuappelsiineja vai myrkkykuorisia riistohedelmiä. Tiedostava Henkilö saa minun puolestani meittiä asiaa aivan rauhassa. En anna maailman pahuuden häiritä appelsiinin syöntiäni.

Appelsiinit ovat olleet minun elämässäni aina. Mutta ei ole lopulta kovin kauaa siitä, kun ne ovat ylipäätään löytäneet näille leveysasteille. Erään ystävättäreni isä oli kuulema lapsena yrittänyt syödä appelsiinia kuorineen, koska ei ollut ennen nähnyt moista hedelmää. Eikä tämä isä nyt NIIN vanha ole. Kun minä olin lapsi veljelläni oli jo oma appelsiinipuukin. Se oli jännittävää ja lisäsi ihailuani jännittävää veljeäni kohtaan. Taisin olla yhdeksännellä luokalla, kun luin Mika Waltarin Appelsiinin simenen ja kylvin omat puuni.

Appelsiinit eivät kuitenkaan ole helppoja. Jos niitä kuorii tietokoneen ääressä, kertyy näyttöön ja näppäimistölle pikkuhiljaa tahmapistekokoelma, joka ei todellakaan lähde pyyhkimällä näyttöä kuivalla mikrokuituliinalla. Televisiosarjan Sex and the City keskeinen mieshahmo ja tarinan suola Mr. Big inhoaa appelsiinin hajua ja tahmaa lakanoissaan. En voi olla ymmärtämättä häntä. Appelsiinin kuorimisessa on aina vähintään yksi hetki, jolloin toimi täytyy keskeyttää ja käydä pesemässä kädet ja veitsi. Kun puuha on valmis, on putsatut lohkot joko nostettava puhtaalle lautaselle tai kuoret poistettava siististi kuorimalautaselta ennen syömistä. Serkkuni tapaavatkin kuoria appelsiinin suoraan talouspapaerin päälle, jolloin kuoret on helppoa kietoa paperiin ja nostaa siististi jäteastiaan.

Ja nyt niitä taas saa. Tai kuten mainostaja asian ilmaisee: "jahvat tulloo".